Mä en enää jaksa tätäkään pitää. 

Showta koko mun elämä, paskaako mä sillä viihdyttäsin muita. 

Proffan kanssa oli ja meni. Rakas kaverina ja olisin vielä tahtonu yrittää vielä kerran nähdä oisinko mä sen arvonen että kannattas yrittää vähän munkin kanssa vielä jutella ja muistaa. Varmaan aattelee että vaadin liikoja, mutta itte ei huomaa kirveelläkään että tää on nyt vähän..epätasapainossa. "viimeks perjantaina" on kamalan pitkä aika kun ei näe livekavereitaan, mutta mun kanssa viikot on "vastaha me juteltiin."-tyyliä.
Viikonloppunakaan ole aikaa mun kans jutella, ei vain tahdo olla koneella joten miten tää muka toimis..tekstareilla, joihin niihinkään en saa vastausta vaikka kyse olis huolesta jota tunsin ihan toisen ihmisen takia eilen?  Tai kun selitän että istun koulun käytävällä ja itken. Ei mitään.  Syntymäpäivänä..ei korttia, ei tekstaria, ei meseviestiä. Ja niistä sentään iha omatoimisesti puhu että jollai pitää muistaa. Ja vaikka mitä muuta. 

Eli. Toinen ei jaksa välittää ja mäkään en enää jaksa.  Ei ollu ihan eka kerta kun mulle sanottiin että nyt ei jaksa mun kans keskustella mistään. Mitäs siitä että mä oon itkeny ja oottanu kellon ympäri että toinen sanos jotain. 

En tiiä jaksanko ees välittää siitäkää että on 30e velkaa. Toisaalta aika pieni korvaus siitä että sinnittelin liian kauan.  
Lehdoista en tiedä mitä teen, voi olla että joutuvat maiharien alle kun en mä noita vältämättä voi pitää, kolme terrantapasta on vähän liikaa kun kyse on kotiloista, hankala kuskata vaikka noi kaks onkin iha muutaman litran.  Ja lehtokotiloiden vapauttaminen taas.. Tiiätte varmaan mikä tilanne niiden kans on luonnossa? Jos mä noi pari vapautan, niin kohta myrkytetään satoja tältäki alueelta. 

Eräs ihminen totesi eilen että mitä mä ahistun kun kerran en edes asu samassa kaupungissa Proffan kanssa. Niin, olikohan kysymys ja vastaus samassa lauseessa. Ja tuli muutenkin aika hiton masentavaa tekstiä mitä mun muuttoon tulee,  ja jos Proffa ajattelee samoin vähänkin, niin parempi ku en vaivaa sen elämää etten vaan jää sitten roikkumaan.
Livenä ehkä ois voitu olla aika hyviä kavereita, mutta mä en pääse muuttamaan pitkään aikaan ja tää mitä nyt on, on niin helvettiä että ei kannata enää ootella ja toivoa että "ehkä sitten joskus". 

Parhaus olisi kyl ollu seurata, tuleeko eräiden välille suhe. Multa kysellään voisko olla isompia tunteita, vihjaillaan puuhasteluista (iha ilkeyttä tosin tehdä kaksmielinen lause) ja tehään muutenni selvks että Heillä on Tiivistä menoa ja että ei ole X:n tyyliä. Jäi kysymättä että olisko sit omaan makuunsa, mutta en viittiny.  Ja  mähän edes asu siellä. Mutta jäi nyt se suheveikkaus arvotukseksi. Joten pitää muistaa E:n kans perua ns. veto ton takia, kahvikupista taas kyse mut silti. Se miespuolinen E, ei tää naispuolinen. Vai oonks mä ees erotellu noita?

Jätkän kaveri on kuollut. Siksi se oli hukassa. Ei tietoa saako M sanottua sille mun "terveiset" vielä tänään, ois aika tärkeetä että sais.  Multa on yksi aikalailla tärkeys hukassa eikä erästä edes kiinnostanu sanoa että ei tietoa/ole koneella/mitään kun pyysin että seurailis tilannetta. Ei vain ole aikaa eikä kiinnostusta olla koneella, joten mitä sitä turhia kituuttamaan.

"No se on sen moka, ei ole sun arvonen, älä välitä siitä, unohda se, välimatka, ikävää mutta onhan sulla muita/mut, se oli tosi outo/hullu/keksi-itse-lisää..."  Kummallekkohan noita juttuja toistetaan enemmän? 

Ja mitä tän blogin pitämiseen tulee. Kyllä, tää toisaalta myös auttaa mua, mutta toisaalta turhauttaa. Mä tiedän että tätä lukee monia ihmisiä sen takia että mä kirjotan nii-in hauskasti tai jotain ja toisaan on ongelmia eli sosiaalipornoa. Mutta juuri saman syyn takia tekstin ns. pointti jää unohduksiin.
Ok, mua ei voi jokainen lukija auttaa mitenkään vaikka miten ois paha olo ja jopa tajuaisivat sen mun hauskan kirjotustyylin alta, mutta se turhauttaa silti jotenkin. Ei se huomionhakua ole, mutta siis jotennin turhalta tätä tuntuu pitää. Pidänkö mä tätä edes itseni vai muiden takia?

Yritän yritän ja yritän.
Mä en vaan osaa yrittämisestä huolimattakaan sanoa kaikkea mitä tähän kaikkeen nyt liittyy, mitä kaikkea on muutamien päivien aikana tapahtunu ja miltä se tuntuu ja mitä on kun ei ole ketään jolle kertoa koska ei tavoita ketään elämän takia. Paitsi blogi, mutta kun tälle kertominen tuntuu aika...tyhmältä. Vähän ku puhus seinälle, vaikka tiiänkin että tätä lukee moni ihan oikee ihminen. 

Enkä yrittämisestä huolimatta saa montaa muutakaan juttua toimimaan. 

Ja aina kun mä yritän tarkottaa hyvää, se kääntyy mua vastaan. 

Nettikaveruus.. perseestä. Mulla ei riitä hermot ja taito sellaseen ja jos toinen vielä saa elämän, mihin se kaveruus muka sitten perustuu.. Mutta siis pääasiassa mulla ei riitä hermot eikä varsinkaan taidot. 

Pyysin että josko M:n kans nähtäs tänään. Etten hajoais.  Tuskin ehtii. 

Kissat on, elämä on. 

Yhtäkään korttia ei tullut. Mua muistettiin Facebookissa ja koulussa, muuten ei. Hip hip. Sain sentään rahaa 20ekee, senki tiistaina. Meni välittömästi koirasäästöön.  

Nauratti kun selvis, että eräs ihminen menneisyydestä todellakin matki mua, en tiedä oliko syynä ärsyttäminen vai mikä. Se ihminen joka todennäkösesti on syynä siihen, että mä olen herkkä vieläkin epäröimään että mua kiusataan matkimalla. 

Laitoin äsken tekstaria M:lle. Tekstaria johon hää vastas ensimäisenä faksaavans yläkertaan vaikka se mua risookin ja toisenakin sanoi että auttaa ja on tukena kunhan touhuilut alkaa. Pitäisi kai selittää että ei mua riso, mutta se aiheuttaa mulle

Tartteisi kai sanoa, että luojalle kiitos tuosta ihmisestä. 

Psykologi ei ole vastannut. 

Itkemiseksi taas meni.  

Tiän olevani viallinen, mutta tiän myös että se ei ole mukavan tuntuista, että jokin hyvä asia jonka ehkä (ja kuulemma) jopa on onnistunut aiheuttamaan, aiheuttaa mulle pahaa oloa. Ja sekin todennäköisesti johtuu siitä, että mä en osaa selittää päästäni ulos sitä, mikä touhussa vaivaa. Ja todennäkösesti mun elämän aikalailla ainutta kivaa asiaa ollaan viemässä pois multa. Ajan kyllä osin ite, mutta toisaalta kyl toivon että jaksais viä kattoa paraneeko tilanne.

Ette muuten usko miten hiton yksinäistä mulla on ollut. Ja se on niin katkeraa huomata että ite autan muita saamaan mm. elämän, mutta ite sitte jään yksin käsin ja homma kääntyy mua vastaan. 

Itsekäs ja epäitsekäs. Rok. 

Päivän suurin ilonaihe on se, että Synti ja Pahe on ok, valkolaiset horkkaa vielä mutta akaatit on alkanu liikekantailemaan. Tarjosin kaikille salaattia. 

Just tulin kotiin. 

Mä olen viimeks ollu näin myöhään kaupunnilla Proffan kanssa eli joskus ennen joulua, ja nyt erikoisuutena oli se, että mä olin liikekannalla about 10-20.30. 

Se voi kyllä olla, että huomenna ei naurata enää yhtään. Jätin pyöräni ex-työkokeilupaikalle koska en vaan jaksanu enää lähteä polkemaan. Ja toisaalta mä oisin menettäny paljon jos oisin lähteny.. 

Ensinnäkin M taas infos kaupunnilla pongattua jätkää että mulla on synttärit. En oikein tiä, sellanen aika "Jaa"-reagtio oli mutta jätkä puhu koko ajan M:lle eikä mulle vaikka olin vieres.. Hjippii :D  Tai tiiä häntä, voihan se olla että mä oon taas ollu silmät jossai muualla ku oltiin Glitterin edessä. 
Ei kuule tuu kuulumaan kahvikutsua, eikö ala olemaan kaik sitä mieltä? 

Vaatekauppaan meni 40e, 3 paitaa. M anto mulle 20e joka meni jo koiranpenturahastoon koska siihen se oli tarkotettukin. 

Venalin M:ää kirjakaupan edessä, olin aika pitkään siinä kun ei ollu muutakaan tekemistä. Istuin (jalat)  penkillä ja siihen tupsahti 4 kakaraa. Yks vilkas mua, katto paremmin ja sitten käänty kannoillaan ja meni kuiskuttamaan toiselle ja sitten mua tuijotti kaksi ipanaa ja stten kaksi lisää. Hihihihi!  Vilkutin, olivat sen näkösiä että "Oho se huomas!" ja kuiskutus jatku (siinä oli välimatkaa ehkä huimat 5m) 

Alkovat valumaan ohitte, tuijottivat vähä jokainen mua vuorollaan ja mä tuijotin takas ja kysyin "Niin mitä?" mutta en saanu taas ääntäni kuuluviin enkä vittiny nyt muutenkaa kauppakeskuksessa alkaa karjumaan että ja perkele.  Taas alko kuiskuttelu ja menivät, mutta vielä kauempaakin kattovat mua. Ja mä niitä. Alakerrasta (kys.kauppakeskuksessa on ns. parvekkeita, reikiä siis, ylhäältä näkee alas ja toistepäin) vielä tuijottivat. Tuijotin takas ja puhuminen ja vaivihkanen viittominen ylös jatku. Okei, se ehkä jo johtu siitä että mä tuijotin VIELÄKIN niitä. 

Meni ehkä joku 5-10min kun kersat tulivat taas yläkertaan. Mä olin about samoilla sijoilla, tosin jo jaloillani. Menivät rei'än (millä noita kutsus?? http://www.karjalanmaa.fi/upload/Isomyy1.gif
http://www.projektiuutiset.fi/imageview.php?image_ID=11716&image_type=p_full

http://www.projektiuutiset.fi/?action=project&task=single_imageℑ_ID=11716&project_ID=682&back=&imageBrowseStart=4&imageBrowseLimit=4#image) ympäri, katosta roikkuvat mainokset esti yhes välis näkemisen. Menivät aika kauas, melkein toiseen päähän ja sieltä sitten mainoksen takaa kurkkivat ja supisivat ja kurkkivat. Mä en muutaman kurkkauksen aikaan ees kattonu, olin jopa selin niihin päin ja sillon ku en ollu niin sivusilmällä näin. Ja  sitten arvon salapoliisit kiersivät kauhee-een salaa lähemmäks mua ja hihittelivät, menivät mun takana olevaan kirjakauppaan jossa lasiseinä ja hihittelivät sieltäkin. Totesin kyllä jo siinä vaiheessa että ai että ois hienoa jos M tulis paikalle niin pääsis päivittelemään..oli meinaan nimenomaan kirjakauppaan sovittu mulla ja sillä tapaamnen. Ja tadaa! 

M oli ihan huomaamatta ilmaantunu aika lähelle mua, vilkasin että kersat on edelleen kyyläämässä, sanoin pikasesti M:lle tilanteesta ja kirjakaupan ovella vielä osotin että "Noi. Katohan niitä." ja kersat huomas että mä tulin sisään ja siinä vaiheessa huomas M:kin että ei helv, mä puhun totta.. Ipanat luikki hyllyjen taakse, M kiersi toiselta puolen ja mä läksin toiselta, M nakitti pennut vikan  hyllyn ja seinän väliin.. Mua vastaan luikki yks "en oo mittää tehny"-olonen ipana joka todellakin yritti pakoon luikkia ja sehän ois päässykkin jos mä en ois ollu. Mä totesin ipanan selän takana että "Ja sie kans" ja osotin ihan ku koiraa käskiessäni suunnan.. Se totteli! :D 

M piti niille muutaman minsan puhuttelun, ite olin sekä liikuttunu että huvittunu että joku puolustaa mua, vaikka kyseessä nyt olikin jotain tosi nuoria lapsia. Ja tiesin että M on äiti-ihmisenä  sellanen että se puhuu fiksusti mutta vakuuttavasti. Ei siis todellakaan mitään vittuilua, vaan ihan hyvää tarkottava saarna sitä että tuijottaminen ja hihittely on rumaa ja ihmisiltä VOI mennä kysymään että "hei anteeks.." jos joku kiinnostaa. Multakin voi, mä selitän kyllä, mutta yllättäen sitä ei ole tapahtunut kuin kerran.. 

Pysyin koko puhuttelun aikaan vähän kauempana, kunnes arvasin että kohta M kehottaa ipanoita pyytämään anteeks.  

"Oudon näköisilläkin ihmisillä on aivot ja tunteet"  :D  

Vaan kohta oli neljä kersaa ihan viattomasti mun edessä ja M vielä varmisti että "Eihän kellekkää jääny paha mieli?" ja tuli aika yhdestä suusta että "ei".  Ja mä vastasin anteeks pyyntöön ihan vaan että "Ei täs mitään, mutta mielellään jos ette tommosta tekis.."tai jotain muuta mitä taas en osannu. 

Mä en tiedä provosoinko mä niitä kun seurailin tiiviisti mitä tekevät, mutta ne kyllä alotti. Nii-i, en voi olla fiksu aikuinen.  Ja joka tapauksessa, toi varmasti teki ipanoillekki iha hyvää kasvatuksen puolella, eiksje? :>

Ipanat vielä nähtiin kerran, eivät huomannu meitä mutta mä bongasin ne. Tai pienin saatto huomata kyllä. 

Toisaalta se kyllä vaikutti siltä, että ne oikeasti oletti että mä en huomaa niiden kyyläilyjä ja hihityksiä.. 

Mulla oli huivi taas päässä, ei mikään kirkuva mutta kuitenkin. Kelasin hetken sitäkin että kattovatko sen takia, että luulevat mustalaiseksi mutta sitte totesin että noi on ipanoita... Sori, olin taas paha kun käytin mustalais-sanaa. BTW, mun yks rakkaimmista ihmisistä on puoliks sellanen (taas mä olin julma),että ne herneet pois taas nenästä, jooko? 

Mulle tuli kyllä tosi kiva mieli tosta, ei edes sadistisella tavalla että "ähähähä siitäs saivat kersat" koska M:kään ei tod. tehny sitä julmasti vaan siis ihan..öö..äidillisesti. 
Mutta siis että pitkästä aikaa on joku joka puolusti (huljilta lapsilta) ja ylipäätään. Siis.. en mä osaa selittää. 

Jätkääkin tosiaan nähtiin sattumalta, just ku olin aiemmin sanonu M:lle että ei pitäs tod. miettiä ees koko tyyppiä mutta mua vaan vaivaa se että mä oon tämmönen..öö..aivoton apina sen seurassa ja mulla ois hinku päästä puhumaan sen kanssa. Ja sitten kun mä saan sen päästäni pois, siinä se seisoo mun edessä..Duh.. Mutta tostakin jäi hyvä mieli, ainakin sain päästäni pois sen harmistuksen kun en saanu sille koulussa sanottua sitä että mulla on huomenna synttärit. En mä siltä tod. lahjaa odota, mutta siis se harmitti kun en saanu sanottua taas sellasta mitä halusin sanoa.  Tai sit se johtu siitä että mä en yleensäkkää mainostele synttäreitäni..Tai jotain. 

Muutenni oli taas sellanen päivä että teki ihan hyvää. Mitä nyt huomisen biologian koe kärsii, mutta mä oon nauranu ja mulla on ollu muutenni aivan helvetin hyvä päivä. Muutama asia mättää takaraivossa, mutta tää päivä todellakin oli lomaa siitä paskasta mitä mullapäivät yleensä on.. 

Nyt on ehkä pakko alkaa Proffan kans fiilistelemään meses ja sit vähä bilsaa kattoa.

Yritän siivota. 

Oon tähän asti lähinnä pitäny tolle yhelle uhmaikäselle kersalle puhuttelua siitä, että sillä ei ole oikeutta sisustaa MUN asuntoa. Se vain asuu täällä ja saa ruuan ja ylläpidon, saa luvan tyytyä siihen että pihanoven ikkunassa on lippu.

Syrän taas särkyi kun päätin, että mun neiti etsivät menee laukkuun ja isä saa viedä ne kotikotiin säilytykseen kunhan taas pystyy tännepäin ajelemaan. Muutama muukin kirja meni samaan syssyyn.

Pitäs myös maalia käydä ostamassa että saan ne hyllyt. Tällähetkellä mietin mihin mä laitan ton nykysen kirjahyllyrotiskon. Siinähän ei ole takaseinää, joten mietin että nostanko mä sen tähän sängyn päätyyn.. Noita kirjoja kun ei nyt paljoakaan ole kun noi muutamat laitoin laukkuun. Rajais mulle vähän "makaria" sitten.

Yöllä myöskin menetin hermoni yöpöytään, otin laatikon kokonaan pois, irrotin lopullisesti laatikon etuseinän ja käänsin koko rotiskon ympäri. Yöpöydästä irrotin takaseinän. Nyt jännitän kestääkö toi paska television painon, tohon väärinpäin käännetyn laatikon päälle (josta siis tuli hylly, ette varmaan tajua kyl mut selitän silti..) laitoin DVD-soittimen ja alle sitten hikisesti mahtu mun kansiolaatikosto. Boksi joutu lattialle pöydän alle.  

Laitoin tässä viikonloppuna mailia M:lle, tunnustin nyt ihan suoraan olevani sitä ja tätä ja tuota. Aika angstinen maili, saa nähä mitä nyt tulee ja kun vielä sanoin hyvin tiukasti siitä että vaikka mä oonkin käsittääkseni tehny raamatun sanaa vastaan eli menny tuhoamaan jumalan luomaa ulkonäköä, niin mulle EI tod saa sanoa että se ois syntiä.. :P.
Ei oo toistaseks vastannu. Heitin myös kotisivujen osoittee jossa on taas linkki tänne. Toivon mukaan en täällä oo mitenkään kärkkäästi tai muuten tyhmästi puhunu kyseisestä ihmisestä, toisin onkohan tolla mitään väliä.. Mulla on mielipiteeni, mutta toisaalta mä myöskin pidän M:stä, vaikka ajatusmaailma on varmasti hyvin erilainen. Ja kaikenlisäks, se on mua puolet vanhempi joten tota joo.. 

Historian työtä en edes ole yrittäny tehdä. Mua vituttaa vieläkin se äidinkieli, joten jos ope tosta valittaa niin mä vetoan siihen että ei äikän opekaan ole nostanu äikän numeroa yhtään vaikka mä vedän kiitettäviä, joten hissanope voi kans ihan hyvin vain kokeiden (8) perusteella numeronsa antaa. Ei siihen tarvita mitään suomen esihistoriaa.. Ei vaan, kiinnostava aihe. Mutta mä en todellakaan nyt pysty tekemään mitään tommoista ja ennenkaikkea siihen on liian vähän aikaa. Mulla meni 10- saavuttamiseen 3 viikkoa, miten helvetissä mä saan muka sitten vielä tehtyä tiivistelmän joka käsittääkseni jaetaan myös muille.. Mä en kestä sitä jos mun kirjoitelmia jaetaan muille oppimateriaaliksi, kuten käsitin open puheesta. En tiiä tajusinko oikein. Mutta kylläpä siellä ainakin yks jätkä tekee samasta aiheesta, joten ei ne ilman esihistoriaa jää.  

Ensi viikosta kyllä tulee hankala, on sen verran hankala kouluviikko että en tiiä taas miten pahasti pää heittää.. Nyt jo on tämmöstä niin mitä siitä tulee kun muistaakseni on ruotsin koe,bilsan koe ja matikan koe joista jälkimäisestä en tajua paskaakaan joten se paperi jää tyhjäks tai sitten todennäköisesti en mene ollenkaan paikalle ja ilmotan ihan rehellisesti syyksi tuon.

Pitäs jaksaa toi siivous suorittaa nyt, sitten olisi taas yksi asia vähemmän. Illalla taas on pakko alkaa kirjottamaan sitä vaikeinta juttua, eli psykologin kirjettä. Proffa jelppaa, koruntekijästä ei tietoa että ehtiikö mutta lupas kuitenni auttaa jos vaan voi. Lähinnä mm. sen takia etten vaa jätä kesken. 

Pakko kai tota siivousta on jatkaa. Olotila on taas se että jaksan olla jopa yksinäni normaalihko, jutella mesessä ja tälleen ihan normisti mutta yksikin heilahdus huonompaan niin varmasti kosahtaa taas.. 

Pitää kattoa miten nyt ehdin (eli jaksan) siivota ja kirjotella sen psykojutun. Kovasti houkuttas vilkasta vihdoin viimein millanen toi mun..no, K-18 lehva on. Mähän en pornoa suoranaisesti tue, mutta tuo houkuttaa just sen takia että se on aika vanhaa kamaa. Tai tuen pornoa mutta en vain ymmärrä sitä lajia joka tuntuu olevan yleisintä, eli lähilähikuvaus elimistä ja eritteistä. Ja vaikka mä olen sadistinen luonne, hivenen myöskin tökkäsee se että suurimmassa osassa juonessa on se, että naista kohdellaan huonosti. Parhaita on ehkä ne, joissa muija  kohtaa ryöstäjän ja alkaa ruikuttamaan ihan omatoimisesti että "älä tapa, otan sinulta vaikka suihin!" ja ryöstäjä on O_O  ja toteaa "ok" "mitä?" "ota suihin" ja sitten alkaa taas ruikutus ja on niii-in vaikeeta toteuttaa lupauksensa ja sitten se meneekin kiihkeäksi ja lopuksi muija sanoo "vau".. Ohoi..

Toisaalta, ne jotka tietää parhaan tavan iskeä mut (sillä ulkonäöllä on sit iso vaikutus, proffalle vaan tiedoks) tietää että mä oon lievästi sadomaso joten ehkäpä mä en ihan tosissani kuiteskaa oo kauheen närkästyny naisten kohtelusta. 

Kelailen tässä että kuinkahan moni on kauhuissaan sen takia miten mä proffaparastakin puhun.. Tietäsitte vaa miten se puhu mulle! Ja saleen kunhan se taas tän lukee, alkaa meses pornolehvakeskustelu..Ammattilainen vastaan amatööri. 

Koirankasvattajan kans taas mailasin hetken ja kyselin taas tyhmiä. 

Niin se siivous.. Juu, jatkan. 

Angistuttaa edelleen ja rankasti. 

Äikän numero jää todennäkösesti seiskaksi koska se, anteeksi ruma kielenkäyttöni, nauta ei näköjään ota numeroa antaessaan huomioon muuta kuin kokeet. Nyt tein uusintakokeen, mutta tiedän että mä en siitäkään tule saamaan seiskapuolta enempää koska en vittuvie muista runon osia. 
Että aivan turhaan mä olin ilonen siitä että osaan ees jotain, turhaan kuvittelin että mun kiitettävät tehvät ja luokan monipuolisin 10- kirjailijakansio olisi jotenkin numeroa nostattavaa mutta ei sitten. 

Matikan kokeen sain nousemaan kutoseen. Historiasta en tiedä nousiko yhtään, yhteiskuntaopin tein ihan vain sen takia että mun matikankoe meni päin persettä ja halusin ennen kotiin lähtöä (klo oli vasta 14) vähä tehdä jotain helpompaakin, tiesin meinaan että yhteiskuntaopin koe on aika "ympyröi oikea vastaus"-tuubaa.

Matikan kokeen aikaan huomasin että laskin laskee päin vittua tai sitten mä en osannu. Laskin sitten kännykän laskimella.  Kriisi ei ollut taas iso koska kuitenkin kännykkää sai käyttää, mutta siis mä vetäsin silti itkukohtauksen. Onneks oli hiukset auki niin sivulta päin ei huomannu ja open motivaatio oli 0 joten sekää huomannu. Pääopelle laitoin tekstarin että ei tuu vittuakaan, mutta yritin kuitenki ja vetäsin hermot kappaleiks kun opettaja alko kälkättämään kahden kanan lisäks ja sen jälkeen tuli kertomaan että "toi on väärin"  "joo, tää on tässä."  "loppuko voimat?"  "her..joo"

Tein sitten sen yhteiskuntaopin kokeen pikavauhtia. Kysyttiin pressoja ja sitten loput suurimmasta osasta oli ympyröintiä ja piti kirjottaa essee. Tai ei sen kai essee ois tarvinnu olla, mutta noh.

Huolimattomuus kyllä loisti stressin alta historian kokeesta.
Piti valita kolmesta aiheesta KAKSI ja kirjottaa niistä essee seuraavalle sivulle. Mä kirjotin yhdestä puol sivua, vetäsin viivan väliin, kirjotin "Anna yks piste säälistä..tai ees hyvästä yrityksestä...?"  ja kirjotin toisestakin aiheesta loput puol sivua. 
Palautin opettajalle, ope vilkas, kutsui takaisin ja alleviivas mulle kynällä että "kaksi."  "UUPS, saanko mä takas niin kumitan vähän??"  En tiedä huomasko ope ton mun kerjäyskirjotuksen vai luuliko se että mä olen kirjottanut vaih yhdestä (koska ei ollu mitää otsikointia ja aiheista oli ympyröity vain yksi.) Todennäkösesti ei huomannu, mutta siinäpähä ihmetteli.  

Selitin myöskin samaisessa esseestä paiserutosta. "Aiheuttaa nivusiin jopa appelsiininkokoisia paiseita", vedin nivusiin-sanasta nuolen alaspäin ja kirjotin siihen jotain että "Imusolmukkeisiin, mut mieti nyt itekki miehenä nivusis olevia ylimääräsiä palloja, muistaa paremmin ku jotkut tylsät imusolmukkeet."  tjsp. yhtä hienoa.

Ekan pressan nimen todennäkösesti typotin. Senkin joutui ope mulle kuiskaamaan kun näki että mä muistan kyllä kaikki muut 10, toisin kuin se (ei ees tienny montako niitä on) joten armahti vähän. Tosin mulla oli jo käytössä omat tapani muistaa se perhanan nimi mutta ope kerkes eka. Todennäkösesti siitä tuli Stholberg mut väliäkö tolla...On se ekas kokees kuitenni oikein.

Statusvelvollisuuden selitin "Ihmisen pitää todistaa tietyille tahoille olevansa olemassa" ja taisin mä jotain muutakin siihe laitella. 

Annoin M:lle ja ja jätkälle lahjakassit. Sain ite M:ltä G.P. Taylorin Varjonmanaaja-kirjan ja kotiin tullessa lattialta löytyi pitkulainen kirje jonka päälle melkei astuin ja steppasin sen takia koska pelkäsin että siinä on nyt se koru jonka eräs teki. Mutta se olikin E:ltä, simpukka/kotiloaiheinen pitkulainen kortti. 

Ite ostin itelleni 8e kylpyankan. Se on nyt se mistä mä oon varmaan aika monelle jauhanu, eli punanen mustilla sarvilla. Piruankkarankkaankka <3

Kotiloista puheenollen. S eilen kertoi tupakalta tullessaan että ulko-ovissa on kotiloita. Kesken enkun tunnin hypin ulos ja hihkuilin että "ne on mun mie otan ne!" joka taas aiheutti HIEMAN hämmästyneen ilmeen eräässä jätkässä. Eikä ilme mihinkään muuttunu kun tosiaan toin kaikki kolme löytämääni kotiloa luokkaan. 

Ai niin, ovella tuli ruotsin maikka sisään. Mä osottelin oven yläreunassa olevaa kotiloa että "Ota mulle toi", mutta mun piti kipittää hakemaan sekä open että kaikkien muiden paitsi M:n hämmästykseksi tuoli ja todeta että "mie haen vielä yhen." 
Keittiössä sitten dyykkasin roskista, pesin kulhon ja laitoin kotilot sinne. 

Yön aikana oli iso kotilo toennut ja nyt just kun katsoin niin pienistäkin on toinen liikekannalla. Toi toinen pieni on vielä kuoressa, voi olla että se oli liian kauan ulkona

Pitää keksiä noille nimet, teemaa vielä mietin. Jos joku ei ole hoksinu/lukenu niin mun karvallisilla elukoilla on bändi-teema, akaateilla K-teema ja valkohuulet taas on kaveri-teemalla nimetty (kaverien lempinimiä/nickejä ja kaverien keksimiä nimiä) Sitä armeijateemaa mietin noille uusille, mutta kattoo nyt miten on.

 En tiedä lajia, mutta todennäköisesti ovat lehtokotiloita ja tuo isoin on vanaha. Tiedänpä ainakin mistä mä lumen lähdettyä alan hakemaan..

Ainut harmi tässä on  se, että koirasta ei tullutkaan 10. lemmikkiä. Nyt mulla on 12 elukkaa ;D 

Ostin noillekkin jo oman lootan, harmi että kantta jo hajotin kun tökin reikiä ruuvimeisselillä. Muut reiät kyl iha onnistu. Pitää teipata toi kuhan jaksan. 

Luokkakaveri sano että "nuo on varmaan niitä jotka pitäs tappaa kaikki" "haist home.." "Elä ainakaan luontoon enää laske noita"  "...."  Ok, mulla ei ole puutarhaa enkä mä myöskään kasvata mitään niin en voi tajuta tuskaa mitä noi sööttimykset aiheuttaa rehuihmisille. 

Mutta pirun nättejä kyllä. 

Vituttaa ne opiskelujutut ja pitäs psykologille kirjottaa ja MIETTIÄ MITÄ mä sille kirjotan mutta kun paskat tule mitään kun pitäs myöski se hissan homma tehdä ja siivota ja blabla. 

Siivoamista katon tänä iltana, mutta aika hiton väsyny taas oon. 

Menikin jo liian kauan hyvin.